Kehonkuva ei ole peilikuva

"Kehonkuva (body image) on niiden havaintojen, asenteiden ja uskomusten systeemi, jotka ihminen liittää omaan kehoonsa."

Kehonkuva ei ole peilikuva. Se sisältää enemmänkin heijastuksen siitä, miten me koemme oman kehomme. Havainnot ja uskomukset omasta kehosta voivat olla myös vääristyneitä. Saatamme kokea kehomme koon suurempana tai pienempänä kuin se todellisuudessa on. Meillä voi olla uskomuksia liittyen kehoon tai sen ulottuvuuksiin.

"Kehonkuvan elementtejä ovat havaintokokemukset omasta kehosta, käsitteellinen ymmärrys omasta kehosta ja tunneasenne omaa kehoa kohtaan."

Kehonkuvaan liittyy tiivisti tunneasenne omaa kehoa kohtaan. Voit halutessasi pysähtyä pohtimaan, millainen sinun asenteesi on suhteessa omaan kehoosi? Kehonkuvan kehittyminen alkaa lapsuuden ja nuoruuden aikana. Sen kehittymiseen vaikuttavat monet tekijät kuten biologis-sensoriset ja kognitiiviset tekijät, sosiaalinen palaute, emotionaaliset kokemukset, terveys ja ylipäätään erilaiset kokemukset kehosta.

"Lapsi tutustuu itseensä suhteuttamalla ulkoista olemusta ja sisäisiä kokemuksia ympärillä oleviin ihmisiin."

Muistatko elämän varrelta kokemuksia, jotka ovat vaikuttaneet siihen, miten kehonkuvasi on muokkautunut? Pienen tytön kasvua seuratessa nousee hymy huulille, kun päivän vaatteiden valinnan jälkeen mennään peilin eteen pyörähtelemään. Pienen hymy leviää vielä enemmän korviin, kun vanhempi hänet huomaamalla jakaa kokemuksen ja arvostuksen itseä kohtaan.

"Ihminen arvioi kokemuksia omasta kehostaan, sen kyvyistä ja jaksamisesta, kivusta, hyvän olon kokemuksista, luotettavuudesta ja muuntuvuudesta. Samalla mielikuvat kehosta ja itseen kohdistetut asenteet ja vaatimukset käyvät vuoropuhelua todellisuuden kanssa."

Työssä olen kuullut kokemuksia siitä, että kehonkuvan haasteet ovat nousseet pintaan erityisesti muutostilanteissa. Murrosikä, opiskeluiden aloitus, työelämään siirtyminen ja raskauteen liittyvät muutokset. Kun tilanteet ovat olleet haastavia, kontrolli tai "syyllinen" on löytynyt omasta kehosta. Mieli kääntyy itseä vastaan, kehosta tulee vihollinen.

"Kehonkuvan "elämä" on jatkuva prosessi, joka muuntuu elinkaaren aikana."

Kielteinen kehonkuva tai haastava suhde omaan kehoon voi muuttua. Ahdistuksen tunne liittyy usein kehonkuvan kanssa työskentelyyn. Miten voin sietää ja säädellä tätä tunnetta? Miten sen voimistamia kehollisia tuntemuksia voi lievittää, jotta voi olla ylipäätään oman kehon äärellä? Suora tie peilikuva äärelle voi olla liikaa. Ahdistusta ei voi myöskään mielestäni "hallita", vaan säätelyyn kautta kohti hyväksyntää kulkeminen voi kantaa pidemmälle.

"Kehonkuvan kehittymisen polku voidaan hahmottaa kehittyvän ruumiin toimintojen (fysiologia, anatomia) kautta vähitellen kohti kehollisuutta (psykologinen, sosiaalinen ja eksistentiaalinen), jolloin keho ja mieli toimivat yhdessä."

Suhdetta omaan kehoon voi tarkastella kokemuksellisella tasolla ja kehonkuva voi muuttua. Juuri kehollisuuden ulottuvuuksien havainnointi voi avata kohti kehon ja mielen yhteyttä. Yhteys hyväksyy ja ymmärtää, kohtelee itseä armollisemmin ja on itsestä huolta pitämistä.

Lähde

Suorat lainaukset ja inspiraatio tekstiin:

Herrala, H., Kahrola, T., Sandström, M. 2008. Psykofyysinen ihminen. Helsinki. WSOY.