Kokemus, jota ei jaettu tai joka ei ollut hyvä

Ajatuksia jakamattomista kokemuksista:

Asiakaskokemusten keräämisen ja jakamisen tarkoituksena on ollut välittää tietoa siitä, miten yksilöt ovat kokeneet psykofyysisen fysioterapian. Tavoite on ollut välittää tietoa siitä, millaisia oivalluksia käyntien aikana tai niiden jälkeen on syntynyt. Yksikään kokemus ei ole samanlainen, mutta se saattaa laajentaa ymmärrystä minkälaisten asioiden äärellä psykofyysisessä fysioterapiassa voidaan olla.

On myös paljon kokemuksia, joita ei ole jaettu. Palautteen antaminen ei ole aina helppoa, erityisesti jos siihen liittyy pettymystä, turhautumista tai muita tunteita. Vuosien varrella mahtuu useampi kohtaaminen, jossa yhteistyö on päättynyt yhden käynnin jälkeen. On myös kohtaamisia, joiden jälkeen asiakkaan kokemus on ollut se, ettei psykofyysisestä fysioterapiasta ollut apua.

Psykofyysinen fysioterapia rakentuu yksilöllisen tarpeen ja toiveen mukaan. Työtapani on ohjata asiakasta kohti omaa oivallusta. Psykoedukaatio ja suorat neuvot kuuluvat luonnollisesti osaksi fysioterapeutin roolia ja niitäkin saa tarvittaessa. Niidenkin äärellä yksilöllisyyden huomiointi ja asiakkaan oman kokemuksen kuulemisen herättely on mielestäni tärkeää. Ammattilaisena minä tiedän paljon teoreettista tietoa psykofyysisestä viitekehyksestä ja sen vierestä, mutta toisen puolesta ei voi tietää miltä hänestä tuntuu tai mitä hän haluaa. Ammattilainen voi tukea sen tunnistamisessa ja löytämisessä.

Mitä silloin tapahtuu, kun kokemus on huono tai apua ei saa? Olisi työntekijän roolista helppoa syyttää vain toista osapuolta kyvyttömyydestä, motivaation pulasta tai ympäristöstä, mutta näin se ei ole. Yhteistyössä on kaksi osapuolta. Aina odotukset ja toiveet työskentelyä kohtaan eivät kohtaa. Aina suorat tai epäsuorat toiveet, tarpeet ja odotukset eivät tule kuulluksi, vaikka siihen olisi molemminpuolinen tahtotila. Aina henkilökemiat eivät kohtaa, jolloin luottamuksellisen asiakassuhteen rakentaminen ei onnistu. Sensitiivisyydestä huolimatta aina kohtaaminen ei onnistu. Ammattilaisen työkokemuksen ja koulutuksen lisäksi tilaan tuodaan aina myös elämäntausta ja sen hetkinen elämäntilanne.

Tulevatko suurimmat pettymykset siitä, kun havahtuu ettei yksittäinen suoraviivainen asia tuo helpotusta? Prosessiin mukaan lähteminen on eri asia kuin kokeileminen. Prosessiin mukaan lähteminen voi tuntua kuin avantoon hyppäisi. Prosessi mahdollistaa kuitenkin kokemuksellista oppimista ja itsereflektiokyvyn aktivointia suhteessa omaan kehoon. Kokemuksellisuus omasta kehollisuudesta voi antaa tietoa oman kehon toiminnasta, sen reaktioista sekä tukea tunnistamaan omia kehollisia tarpeita. Prosessin tavoite on antaa sisäsyntyisiä vastauksia sille mikä itseä auttaa. On ymmärrettävää, että aina ei ole oikea aika, paikka tai ihminen. Siitäkin molemmat, asiakas ja ammattilainen, saattavat oppia jotain. 

02/2024