Kosketuksen voima

"Kosketus on vastasyntyneen ensimmäinen välitön side toisiin ihmisiin ja maailmaan." (2)

Iho on meidän suurin elimemme ja tuntoaisti liittyy siihen olennaisesti. Iholla eri kerroksissa ja muualla kehossa olevien reseptorien kautta kosketusärsykkeet kulkevat aivoihin. Reseptorien välittämän tiedon avulla välittyy tieto sekä välittömästä vaarasta että turvallisesta yhteydestä muihin. (2).

"Syntymän jälkeen lapsi alkaa koota itseään pala palalta kokonaiseksi ihmiseksi elämänsä perustarpeiden avulla. Kosketusta ja huolenpitoa pidetään merkityksellisenä turvallisuuden tunteen kehittymiselle" (1)

Vastasyntyneen perustarpeita ovat ravinnon, unen ja riittävän lämmön lisäksi myös kosketus. Kosketuksen kautta voimme saada pienenä lapsena turvallisuuden kokemuksia. Se, miten pientä vauvaa kosketetaan ja käsitellään arjen hoidon yhteydessä vaikuttaa siihen, miten hoivaajien asenne häntä kohtaan koetaan.

Vauvalle hyvin varovainen ja lepsu ote voi tuntua turvattomalta ja epävarmalta. Liian nopeat, rajut tai kovakouraiset otteet voivat luoda kokemusta turvattomuuden lisäksi siitä, ettei ole hyväksytty.

"Hellivä kosketus stimuloi parasympaattista hermostoa, kehon sisäistä rauhoittumisjärjstelmää, ja edistää siten lepoa eli palautumista fyysisestä ja psyykkisestä rasituksesta sekä lisää turvallisuudentunnetta." (2)

Vanhemman tai muun hoitajan kosketus auttaa vauvaa rauhoittumaan. Vauvalla on alkeellinen kyky rauhoittaa itseään ja siihen tarvitaan toisen kannattelevaa, suojaavaa ja hellivää kosketusta. Hyväksyvän ja rauhoittavan kosketuksen nähdään kehittävän lapsen kykyä säädellä omia tunteita ja tuntemuksiaan. (2)

"Kosketuksen puuttuminen voi johtaa lapsilla jähmettymiseen, apatiaan, surullisuuteen, aloitekyvyttömyyteen sekä unettomuuteen." (1)

Sylissä olemisen ajatellaan olevan vahvin muoto turvaa tuovasta ja kannattelevasta kosketuksesta sekä auttaa lasta hahmottamaan oman kehon fyysiset rajat. Kokemus ja muistot sylissä olemisesta ovat meillä jokaisella erilaisia. Toiset tietoisemmin palautettavissa mieleen tai toiset syvemmällä kokemusmaailmassa muistissa. Hakeudumme tai vältämme syliä, kaipaamme ja silti emme välttämättä osaa asettua syliin.

"Kosketuksen avulla syntyy yhteys itsen ja ulkomaailman välille." (1)

Kosketus voi vahvistaa omia rajojamme myös vasta myöhemmin iän myötä: nuorena, aikuisena tai ikääntyneenä. Joskus halatessa ystävää voi havahtua siihen, että "ohhhoh, olivatpa hartiani jännittyneet".

"Kosketuksen merkitys vuorovaikutuksessa sijoittuu sinne, missä ruumis ja mieli yhdistyvät." (2)

Kosketus psykofyysisen fysioterapian kontekstissa voi edistää kehon hahmottamista ja havainnointia sekä tukea ja edistää rauhoittumista. Sen avulla on mahdollista hahmottaa myös kehon fyysisiä rajoja ja omaa reaktioita suhteessa kosketukseen. Kosketus on merkittävä väylä tukea kehon ja mielen kohtaamista.

"Tunnetilat siirtyvät kosketuksen välityksellä vuorovaikutustilanteessa osapuolesta toiseen." (1)

Psykofyysisessä fysioterapiassa esimerkiksi fysioterapeutin oma vireystila ja rauhallinen, vakaa olotila välittyy kosketuksen kautta myös asiakkaalle. Kosketuksen rauhallisuus edistää myös asiakasta rauhoittumaan. Tämän takia sillä, millä olotilalla tai vireystilalla me ammattilaiset työtä teemme on suuri merkitys. Herkästi ympäristöä havainnoivat aistivat, jos "on jotain hätää" tai kiire.

"Kosketus viestittää välittämistä, pitämistä, inhimillisyyttä ja huolenpitoa ja samalla rauhoittaa, lisää turvallisuutta ja luottamusta." (1)

Fysioterapiassa kosketus on pääosin hyvin neutraalia ja rauhallista. Kunnioittavaa ja kuntouttavaa. Siihen kysytään asiakkaalta lupa ja se on yhdessä sovittua osaksi fysioterapiaa. Kosketus voi olla suoraa tai epäsuoraa. Suoralla tarkoitetaan pääosin fysioterapeutin käsien kautta tapahtuvaa kosketusta. Epäsuora kosketus voi olla joko fysioterapeutin tai asiakkaan tuottamaa. Siinä voidaan käyttää erilaisia välineitä, kuten piikkipalloa. Asiakas voi myös havainnoida oman kosketuksen vaikutusta ja herättämiä havaintoja.

"Kosketuksen aiheuttamien kokemusten, tuntemusten ja seurausten tulkinta voi olla eräänlainen pysähtymisen paikka, jolloin on mahdollista tarkastella omaa tunnemuistivarastoa. Keho taltioi huolellisesti kaiken kokemansa, mutta tietoisuuden ja muistiaineksen välille ei ole aina helppo löytää yhdistävää siltaa." (1)

Kosketus voi nostaa esiin tunteita tai tuntua epämukavalta. Tuntoaisti voi ylipäätään olla ali- tai yliherkkä sekä vaihdella eri kehon osissa. Kehotietoisuutta on myös tunnistaa ja erityisesti sanoittaa omia rajoja sen suhteen mikä tuntuu sopivalta ja mikä epämukavaa.

Ammattilaisen en koe, että manuaalinen terapia on milloinkaan "vain hierontaa" tai passivoivaa. Kosketus voi vaikuttaa voimakkaasti juuri kaikesta edellä mainitusta johtuen.

Kosketukseen pohjautuvan työskentelyn vaikutusmekanismit ovat ainakin biologisia ja psykologisia. Biologisella tasolla kosketus edistää mielihyvähormonien kuten oksitosiinin eritystä ja fyysistä rentoutumista. Oksitosiinia erittyy erityisesti tietyllä tasolla tapahtuvassa hellivässä kosketuksessa. Oksitosiini esimerkiksi alentaa verenpainetta, hidastaa sydämensykettä ja nostaa kipukynnystä. Psykologisella tasolla kosketus voi merkitä kuulluksi tulemista ja lohdun saamista, helpotusta kipuun ja sen aiheuttamaan kärsimykseen liittyen.

Tarvitseeko kosketuksen käyttöä ammattilaisena pelätä tai olla siitä huolissaan? Mielestäni ei. Onko tärkeintä pysähtyä vastaanottotilanteessa yhdessä havainnoimaan kosketuksen vaikutuksia ja herättämiä kokemuksia itseen? Ne voivat syntyä vielä jälkikäteenkin. Joskus kosketuksen kautta vapautunut jännitys voi nostaa pintaan tunteita, ajatuksia ja kokemuksia, mutta näitäkin on mahdollista oppia havainnoimaan ja sanoittamaan.

Onko kosketuksen käyttö osana fysioterapiaa passivoivaa?

Mielestäni ei. Merkityksellistä taitaa olla se, miten kosketus kulkee osana kuntoutusta ja miten sen käyttö edistää asiakkaan tavoitetta. Miten sitä ja sen herättämiä kokemuksia sanoitetaan, jolloin sen on mahdollista edistää asiakkaan omaa reflektiokykyä suhteessa kehon tuntemuksiin ja reaktioihin.

Kosketuksen kautta voi päästä kiinni omaan aitoon itseen, tunnistaa kyky jännittyä ja rentoutua, hahmottaa omia rajoja ja suhdetta kehoonsa. Ei puhuta turhaan kosketuksen voimasta.

Lähde suoriin lainauksiin ja inspiraatio tekstiin;

1. Herrala, H., Kahrola, T. & Sandström, M. 2008. Psykofyysinen ihminen. Sanoma Pro Oy.
2. Kinnunen, T., Parviainen, J., Haho, A, & Jolkkonen, M. 2019. Ammattilinen kosketus. Kuinka tunnetyötä tehdään. Kirjapaja.