Maadoittumisen äärellä

Mitä se maadoittuminen oikein tarkoittaa?

Rakkaalla lapsella on monta nimeä ja samaa kokemusta kuvaavia sanoja on useampia, mutta tässä keskityn nimenomaan maadoittumisen termiin.

Luin, että maadoittuminen on sähkötekniikan termi, jolla tarkoitetaan virtapiirin yhteyttä maahan. Ihmisen kohdalla termin maadoittuminen yhteydessä haemme tarkoitusta yleensä enemmän jonkinlaisen fyysisen yhteyden luomisesta maahan, jolloin kehon "energia" suuntaa alaspäin. Mieleeni tulee tähän liittyen myös painovoima, joka tukee kehon asettumista alustalle ilman aktiivista vahvaa voimankäyttöä.

"Maadoittuminen on konkreettinen tunne yhteydestä maahan. Tunne siitä, kuinka keho vastaa maan vetovoimaa asettumalla samaan tapaan kuin vesi asettuu kannun pohjalle, alimmalle tasolle." Tämä kirjasta lukemani lause tuki omaa mielikuvaani.

Psykofyysisessä fysioterapiassa kehollinen ja kokemuksellinen työskentely saattavat herättää nimenomaan kokemuksen maadoittumisesta. Voimme lukea ja puhua siitä, mutta kokemusta ei voi synnyttää väkisin. Sanojen kautta kokemuksen kuvailu tuntuu hapuilulta ja lopulta kehon kautta koettuna luonnolliselta laskeutumiselta.

"Jalat maassa" tai "seisoa omilla jaloillaan" viittaavat usein kykyyn tukea itseään, jonkinlaiseen vahvuuteen tai lujuuteen. Niiden ajatellaan kertovan voimasta, vakaudesta, tuesta ja sisäisestä turvallisuudesta. Ovatko nämä juuri niitä asioita, joita maadoittumisen tunne ja kokemus edistävät?

Hankalan olon äärellä meidät saattaa vallata kokemus siitä, että "maa katoaa jalkojen alta." Psykofyysisen viitekehyksen kautta yhdistän tähän kehollisen kokemuksen siitä, että en ole yhteydessä itseeni ja ympäristööni, jokin estää tai häiritsee maadoittumisen tunnettani.

Järkytys, säikähdys tai hätäännys nostavat tyypillisesti energiaa ylöspäin kehossamme. Ehkä vedämme nopeasti ilmaa sisään, pidätämme hengitystä ja kehomme lihakset jännittyvät. Keho reagoi, valpastuu ja kontakti nykyhetkeen saattaa heikentyä. Reaktiovalmiudessa oleva kehomieli on harvoin rentona ja alustalle asettunut.

Jo se, miten istun alas ja olen kontaktissa alustaan, vaikuttaa maadoittumisen kokemukseeni. Saako lantioni ja lannerankani myös levähtää lepoasentoon? Saavatko jalkapohjani asettua lattiaan jatkuvan lihasten jännityksen ja valmiustilan sijasta?

Liikkuessa voi aistia kehon liikkeiden pehmeyttä ja joustavuutta. Askeleet voivat tuntua kevyiltä tai raskailta. Seisoessa ja kävellessä kehon asento ja itsensä kannattelu voi olla myös hankalaa ylläpitää, asento voi vaipua kumaraan. Liiallinen itsensä maadoittaminen voi viedä toiseen ääripäähän, jossa kehollinen olotila on voimakkaan ja korostuneen jännittynyt, voimalla ylläpidetty. Maadoittumisen kokemus tukee kehon keveyttä ja sopivaa lihaksiston ja asennon ylläpitoa kaipaamaa lihasvoimaa.

Kohti maadoittumisen kokemusta voi olla monta väylää. Yksi tapa aloittaa havainnointi oman kehon äärellä, on laskea jalkapohjat maahan alustaa vasten. Jalkojen kontakti alustaan voi vähitellen edistää kokemusta siitä, miten kehomme saa tukea maasta ja voimme laskeutua alustan kannateltavaksi.

Tekstin lainausten lähteenä käytetty seuraavaa teosta:

Odgen, P. & Fsiher, J. 2016. Sensomotorinen psykoterapia.